Tinka syntyi Sammatissa
vuonna 1992 Erikssonin Pian kasvattamana. Koirakuumeesta olin kärsinyt koko
pienen ikäni ja kesätöissä toisen koirakuumeisen kanssa tulimme molemmat
vakuuttuneeksi, että nyt jos koskaan on oikea aika ottaa OMA KOIRA.
Rotua olin miettinyt pitkään ja
hartaasti. Halusin 'sopivan' kokoisen koiran, jolla on 'normaalit' korvat
ja häntä (silloin vielä typistettiin), helppo turkki ja jonka kanssa voisi harrastaa..
JOTAIN. Silloin en vielä tiennyt kaikkia niitä mahdollisuuksia, joita koiramaailmassa
on.
Siskoni oli nähnyt karjakoiria
näyttelyssä ja sanoi, että siinä on rotu, joka täyttää kaikki nämä vaatimukseni.
Kävin jopa Elvis-karjakoiraa Kangasniemellä katsomassa, kun en missään näitä koiria
ollut ennen itse nähnyt. Elvis teki suuren vaikutuksen ja aloin tosissani estiä pentua
itselleni. Eipä aikaakaan kun Hesarissa huomasin Pian pentueilmoituksen ja sitten se
olikin menoa..
Tinka ei ollut ihan helppo
ensimmäiseksi koiraksi. Paljosta saan sitä kuitenkin kiittää. Erittäin vahvaluonteinen,
sinnikäs, omatahtoinen, erittäin vilkas ja toimintatarmoinen
koira opetti minulle paljon ja kasvatti pinnaani! Opin lukemaan koiraa, miettimään juuri
tälle koiralle sopivia ratkaisuja, sain harrastaa monenlaista ja aina yhtä innokkaalla
koiralla, kulkea mettissä säässä kuin säässä..
Tinka lähti toisiin maisemiin
ystäviensä luo 24.6.2004. Kesällä 2003 todettu sydämen vajaatoiminta alkoi vaivata
yhä enemmän ja enemmän, vaikka viimeisen vuoden ajan rouvan päivärytmi pidettiinkin
rauhallisena. Helteet ja pienikin stressi tai poikkeama arkirutiineista alkoivat kuitenkin
vaivata muoria. Nyt on Mummukan hyvä. Hiljaisuuteen ja hyörinän puutteeseen on
jäljelle jääneillä vielä tottumista...
Ystävien ja tuttujen
kotisivuja:
Tinkan ensimmäinen ystävä oli
kultainennoutaja Dixi. Dixin perheen nykyiset kuulumiset - kultsut Julia&Janson&Rio
Vanhoja Jyväskylän tuttuja on myös saksanpaimenkoira Riina - Kennel Eigen
Anun koiruudet Ranualla - Kennel
Iznogood
Johannan koiruudet Rovaniemellä
