3.9.1992 - 24.6.2004

25.3.2004 © Sannamari
Kun minä olin nuori,
kannot ja kivet ylitin, tuosta vaan, kalliolle kipusin, suot selvitin.
Mikään outoa ollut ei, kaikkeen innolla suhtautuen, menin läpi esteiden.
Äänenikin saatat tunnistaa,
sillä paljon oli minulla sanottavaa.
Ihmisemoni likellä paikkani oli tovin,
hänet omistin, minä hällä vain lainassa olin.
Sydän väsyy.
Ei tule enää syksyä, rapaojia,
ruskaa.
Ei talvea, lumia, pakkasusvaa.
Ei kevättä, tuoksuja, pörriäisiä.
Ei kesää, auringon säteitä lämmittäviä.
Ystävieni luo mut saatelkaa.
Minua rakkaudella muistelkaa.

