Kivinokka 2006 Lintukoto teostekstejä
 
 
Anu Nirkko:
 
UNET:
Kivinokassa nukutun yön jäljet näkyvät yöpaidoissa
-vanhat yöpaidat, lankaa, henkareita
 
PÄIVÄUNET:
Jälkiä Kivinokassa nukutuista päiväunista
-vanhoja hameita, tekokukkia, lankaa, henkareita
takaisin teoskuviin       
 
 
 
Maija Hyvönen-Hossain
 
Nenäapina : erittäin uhanalainen
Jakutian lehmä
takaisin teoskuviin    
 
 

Otto Santala: Ethän Unohda

 15 -osainen teos Talvisodan lapsiuhrien muistolle

 Aloin keväällä 2006 työstämään aihetta talvisodan siviiliuhreista. Prosessin edetessä se sai muodon, jonka kautta etsin sotaan syyttömiä osapuolia. Lapsia.

 Lapsuuteen liitetään viattomuus ja toisaalta samanaikainen usko vanhempien tekemiin päätöksiin. Aikuiset kuitenkin saattavat olla mukana sotaan liittyvässä tappamisprosessissa oli sitten kyseessä hyökkäys tai puolustussota.

 Historian saatossa sotiin on usein etsitty hyväksyntää uskonnon kautta. Ikävä kyllä sama asetelma toistuu vielä tänäkin päivänä.

 Minulle usko merkitsee armoa rakkautta ja toisen ihmisen hyväksymistä. Nämä arvot ovat globaaleja ja sisältyvät lähes kaikkiin uskontoihin. Tältä pohjalta on hyvin vaikea aloittaa sotia.

 Vaikka teokseni käsittelee Suomea ja lähes 70 vuotta vanhoja tapahtumia aihe on universaali.

Eripuolilla maailmaa on jatkuvasti käynnissä konfliktitilanteita, joissa kuolee sivullisia, lapsia ja aikuisia.

 Sodasta on tullut abstraktia. Uhrit ovat pelkästään uutistenjuontajan luettelemia lukuja, joiden kautta ei käy ilmi tuska ja suru rakkaiden ja lähimmäisten menettämisestä.

 Talvisodan päättymisestä on kulunut 66 vuotta. Todennäköisesti uhrien vanhemmat ovat jo kuolleet, ja elossa olevat sisarukset ovat iäkkäitä. Kun heitä ei enää ole, - kuka muistaa.

 Perjantaina 16.6.2006 pidettiin teokseni äärellä siunaustilaisuus, jonka järjestivät Vuosaaren seurakunnan pastorit Tommi Vanhanen ja Hanna Piira.

takaisin teoskuviin   

 

Minna Pyykkö:

 NELJÄ METSÄNVARTIJAA

Olen yrittänyt jäljentää teokseeni sen tunteen, jonka olen kokenut lähtiessäni etsimään metsästä pöllöpoikuetta selvillä ”nuoteilla”. Katse harhailee oksistossa ja sammaleiden keskellä yleensä pitkään, ennen kuin pöllöt löytyvät. Kun katseemme kohtaavat ja poikasten silmät tapittavat herkeämättä minuun, tiedän tulleeni jo kauan sitten havaituksi.

  PÄIVÄKIRJA LINTUSAARELTA

Olen viettänyt keväisiä ja syksyisiä viikkoja Lågskärin tarunhohtoisella lintusaarella Ahvenanmaalla (lokakuussa 2000, huhtikuussa 2001, 2002, 2003, 2004). Saari on ainutlaatuinen paikka. Linnut levähtävät siellä muuttomatkallaan, ja matkasta väsyneitä lintuja pääsee usein näkemään hyvin. Saarella rengastetaan aktiivisesti, ja rengastuksen yhteydessä harvinaisiakin lajeja voi nähdä läheltä.  Siirtämällä piilokojua pitkin saarta levärannalle, ruovikkoon, metsän reunaan ja rantakiville pääsee salaa seuraamaan lintujen elämää. Olen viettänyt kojussa myös keväisiä aamuja ja öitä, ja päässyt silloin näkemään ja kuulemaan aitopaikalta, miltä saariston kevätaamu tuntuu.

Teokseeni Päiväkirja lintusaarelta olen jäljentänyt muistiinpanojani ja havaintojani saarella näkemistäni lajeista. Teltassa voi istua katsellen suomalaisen linnuston kirjoa, ja teltan aukoista voi tehdä omia havaintoja Kivinokan lajeista.

takaisin teoskuviin   

 

Marja Hakala: TÄYNNÄ ODOTUSTA

Koivun oksaan on ripustettu verkkomainen muna, jonka sisällä punainen sydän.
Sydämen pinnalla paljetteja, joista muodostuu pienet siivet.

Muna, sydän, siivet - voimakkaasti latautuneita perussymboleja vai
kulutusyhteiskunnan loppuun kaluamia kliseitä?

Söpöjä koriste-esineitä pursuaa joka paikassa; naistenlehdissä,
sisustusliikkeissä, postikorteissa, vaatteissa - farkun niitit voivat olla
sydämen muotoisia. Sydän on ylikäytetty rakkauden, romantiikan, ystävyyden jne.
symboli

Onko järkeä vääntää viikkotolkulla rautalangasta ja vaahtomuovista sydämen
muotoista objektia kun valmiita löytyisi lähes joka kaupasta? Entä punainen
satiini ja paljettikoristelu? Eikö tällainen puuhastelu vain toista pinnallista
ja ehkä turhauttavaa unelmaa – unelmaa lintukodosta?

Merkitseekö muna vielä syntymisen odotusta, jonkun uuden alkamista? Voiko muna
olla puussa ilman pesää?

Viittaako siivet sydämen pinnalla halusta antaa tunteelle valta? Tarkoittaako se
toivetta murtautua ulos, syntyä todellisuuteen?  Munan kuori on läpinäkyvä mutta
vangitseva.

Miten odotusten käy? Saako sydän siivet? Itkeekö pesäpuu?


Marja Hakala: TALVIPESÄT

Vanhan kaatuneen kuusen rungon päälle on asetettu havuista tehtyjä pesiä 12 kpl.
Luonnonmateriaaleista tehtyinä ne sulautuvat metsään ja niitä voi olla vaikea
havaita.

takaisin teoskuviin