Olemme pieni kotikenneli pohjois-pohjanmaalta. Kasvatan pienimuotoisesti rottweilereitä ja dreevereitä. Perheeseeni kuuluu lapset Veikko s1997, Paavo s2000 ja Veera s2002 sekä Avopuoliso Vesa. Koiria on tällä hetkellä 3 rottweileriä ja 1 dreeveri. Ensimmäinen black happies pentue syntyi tammikuussa -03 dreeverille. Rottweiler pentue syntyi kesäkuussa -03
Joten aloittelijoita kasvattajana vielä ollaan, vaikka kokemusta koirista on jo yli 16 vuotta.

Mielestäni tärkeimpiä ja keskeisempiä asioita kasvatustyössä on pyrkiä jalostamaan rotua parempaan suuntaan.Pyrin kasvattamaan mahdollisimman rodunomaisia koiria niin ulkomuodollisesti kuin terveydellisestikin - käyttöominaisuuksia unohtamatta. Jalostukseen käytettävän koiran luonne tulee olla myös hyvä, ei paljon lohduta jos koira ois ulkomuodollisesti huippu, mutta pääkoppa ei kestä. Siksi kasvatan koiria hyvin pienimuotoisesti ja pennut kasvavat aina sisätiloissa meidän perheen parissa. Kasvattajana olen omalta osaltani vastuussa siitä kenelle koiran myyn ja kenelle olen myymättä, on tärkeää löytää kullekin pennulle sopiva koti.

Jalostukseen käytän ainoastaan keskitasoa perempia koiria, joilla on oikeanlainen ulkomuoto sekä hyvä luonne ja terveys kunnossa. Maailman parasta kasvattajaa ei ole olemassakaan, on vain erilaisia. Itse pyrin olemaan kasvattajana henkilö, joka parhaan kykynsä mukaan kasvattaa hyviä koiria, jotka tuottavat omistajilleen iloa. Haluan seurata kasvattieni kehitystä myös senkin jälkeen, kun ne ovat meiltä lähteneet - enhän muuten tiedä millaisia koiria olen maailmaan saattanut ja mihin tiedän kiinnittää huomiota jatkossa.

Koirien kanssa värkkäämisen olen aloittanut jo pienestä pitäen, vaikka en heti omaa koiraa saanutkaan. Hoidin tuttavien koiria. Ensimmäisen oman koiran tai melkeen oman, ostin ollessani kymmenen vuotias. Viikkorahoillani hain naapurista Jeppe-koiran, joka oli dreeverin ja beaglen risteytys. Vanhempieni suostutuksella vein koirani mummolaan, missä se saisi toteuttaa rodulle tarkoitettua työtä eli jänisajoa. Missä Jeppe olikin taitava. Se oli uskollinen koira mummulleni ja papalleni, joita se jaksoi rakastaa ja palvoa kunnioitettavat 14 vuotta.

Halu saada oma koira kasvoi niin suureksi, että vanhempieni oli ostettava vihdoin minulle ikioma koira, joka oli newfounlandinkoira Linda, virallisesti Ramona. Linda oli kaikin puolin unelmien täyttymys ensimmäiseksi koiraksi, vaikka olin vasta 12-vuotias sen saadessani. Silti omasta mielestäni sain Lindasta koulutettua hyvän koiran, joka oli todella sosiaalinen ja tottelevainen. Harjoiteltiin tokoa ja Linda olikin hyvä siinä, mutta kilpailemaan niin nuorena en uskaltanut. Linda teki kahdet pennut, joista jäi meille kotiin Leevi. Linda kuoli ollessaan vajaat 10-vuotias. Sille kasvoi patteja ympäriinsä ja kävely ei meinannut onnistua enää, jolloin tein vaikean päätökseni ja vein koiran eläinlääkärille, jossa se nukkui perheen läsnäolessa rauhallisesti pois. Oli todella surullinen hetki, kun joutui luopumaan ensimmäisestä koirasta. Mutta muistot jäivät ja ihanat sellaiset.Ei parempaa koiraa olisi voinut ensimmäiseksi koiraksi saada kuin Linda oli.

 

KATI LAHTINEN
Lumimetsäntie 929
86350 Kilpua
08-284825
044-9417323
045-1110918
katilahtinen@msn.com